Elämisen opettelua vieraassa ympäristössä
Sunnuntaina oli ensimmäinen messu Saint Catherinen kirkossa. Kotisivupäivitykset suomenkirkkokyproksella.net eivät olleet vielä valmiit, joten tieto jumalanpalveluksesta ei vielä tavoittanut kaikkia kiinnostuneita. Osa väestä on vasta tulollaan tänne talvea viettämään. Nyt sivut on päivitetty ja siellä voi myös käydä seuraamassa tapahtumia.
Keskiviikkona tuli viikko täyteen tällä maaperällä olemisessa ja elämisessä. Koululainen tekee ahkerasti tehtäviä. On hän pysynyt tahdissa. Wilmassa opettajat antavat tehtävät ja kertovat kunkin oppiaineen osalta etenemisestä. Välitunneiksi voisi nimittää niitä kesken päivän otettuja uintipulahduksia. Ja taas kirjojen pariin tai retkelle!
Lämmin, aurinkoinen sää, päivällä 25-27 astetta, jatkuu päivästä toiseen. Onneksi huoneistossa on ilmanvaihtokoneet, joiden avulla saamme viilennettyä kuumuutta.
Vuokrasimme kanttorin kanssa yhteisesti auton 10 päiväksi. Olemmekin tehneet sillä päivittäin retkiä maksimissaan parinkymmenen kilometrin päähän. Tiistaina kävimme Kourionilla ihailemassa vielä havaittavia raunioita, jotka kertovat tapahtumista ennen ajanlaskumme alkua. Taidokkaasti tehdyt mosaiikit ovat paikka paikoin säilyneet hyvin. Sillä seudulla piipahdimme myös pienen pieneen ortodoksikirkkoon. Kauniit maalaukset seinillä ovat tärkeä osa kirkon kuvitusta.
Toissapäivänä ajoimme Limassolista itään päin Agios Gergios Alamanos – naisluostariin. Kirkossa oli ortodoksimatkailijoita. Heille kirkko tarjosi mahdollisuuden hiljentymiseen. Pari talon asukastakin, iäkkäät nunnat, oli myös kirkossa. Ostimme pienestä kaupasta nunnien valmistamaa hunajaa sekä suklaamantelimakeisia.
Eilen lähdimme jo aamupäivän puolella Germasogeiaan patikoimaan jylhiin maisemiin. Tähän aikaan vuodesta maasto on kuivunut aika ruskeaksi. Jotkut sitkeät puulajit, kuten eukalyptus-puut, ovat säilyttäneet kovissa suipoissa lehdissään vihreyden. Suunnittelin leikilläni täyttäväni joulukuun Suomen reissulle matkalaukkuni noilla hoitavilla lehdillä!
Yritimme etsiä hyvää ruokapaikkaa kaupungin ulkopuolelta retkemme lopulla siinä kuitenkaan onnistumatta. Tulimme aika lailla ”kotinurkille” ja lounastimme herkullista paikallista ruokaa nauttien: lampaan- tai kananlihaa ja salaattia pita-leivän sisällä. Palvelu ravintolassa oli ystävällistä. Siellä oli rento ja rauhallinen tunnelma.